Metsä, puu, tulevaisuus

Metsäntutkimuslaitos julkisti Metsäpäivien yhteydessä Helsingissä 7.11.2014 pamfletin Metsävisio 2014. Siinä joukko Metlan tutkijoita antoi kevään hallitusneuvottelijoille ideoita hallitusohjelmaan ja metsäalaa koskeviin politiikkaohjelmiin. Kirjassa esitettävät ajatukset ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Metsäntutkimuslaitoksen virallista kantaa.

Biotalous tarvitsee tutkimusta

Herra Pääministeri,

metsävaramme ovat kasvaneet puoli miljardia kuutiometriä kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana. Se vastaa lähes kymmenen vuoden metsäteollisuuden kotimaan hakkuita. Nyt on aika miettiä, mihin tällainen pääoma kannattaa sijoittaa.

Maailmassa ollaan laajasti siirtymässä biotalouden aikakauteen, jossa pyritään irti uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä niin raaka-aineina kuin energianakin. Ja biotalous vaatii syötteekseen valtavia määriä biomassaa. Suomen osalta merkittävin teollisen biotuotannon raaka-aine on tulevaisuudessakin puu.

Biotalouskeskustelussa ovat kuitenkin sekä raaka-aineen saatavuus että hinta jalostuslaitoksen portilla unohtuneet. Useiden puupohjaisten jalosteiden ja energiatuotteiden tuotantokustannuksista yli puolet koostuu raaka-aineen toimituskustannuksista laitokselle. Runsaat puuvarat lähellä laitosta yhdistettynä tehokkaaseen hankintaketjuun ovat tärkeimmät kilpailutekijät, joilla biotalous Suomessa pääsee eteenpäin.
Uutta jalostusteknologiaa ja biotuotteita on toki kehitettävä. Niiden tuotanto tulee kuitenkin sijoittumaan sinne, missä raaka-ainekin on. Jos Suomeen halutaan biotalouden tuotannollisia investointeja, on raaka-ainevaroihin panostettava voimakkaasti.

Biomassa ja erityisesti puuraaka-aine on kilpailukykyisimmillään bioenergian tuotannossa, kun puusta otetaan ensin talteen arvokkaita kuituja ja muita komponentteja. On kuitenkin huomattava, että taloudellisesti ja ekologisesti optimaalinen puun käyttötapa vaihtelee paljon Suomen eri osissa. Siksi biomassan käyttö on usein lokaalioptimointia ja yleispätevät ratkaisut eivät toimi.

Tämä korostuu EU:n metsien ja puunjalostuksen monimuotoisuudessa. Kaavamaiset säätelyjärjestelmät ja rajoitukset puun eri käyttötavoille johtavat paikallisesti sovellettuina kilpailukyvyttömiin ratkaisuihin.
Esimerkiksi järeänkin puun suora energiakäyttö voi olla metsien optimaalista käyttöä alueilla, jotka ovat satojen kilometrien päässä jalostavista laitoksista. Toisaalla taas kaikki laatuvaatimukset täyttävä puu on paras ohjata jalostavan teollisuuden tuotantolinjoille.

Metsien kehitystä voidaan ohjata ainoastaan metsänuudistamisen ja hakkuiden avulla. Tehokkaimmin metsien rakennetta on mahdollista ohjata tilanteessa, jossa puuta käytetään runsaasti ja hakkuita toteutetaan suunnitellusti laajoilla pinta-aloilla. Näin toimien 60- ja 70- lukujen jälkeen saatiin kasvu kaksinkertaistettua muutamassa vuosikymmenessä. Sama voidaan tehdä uudestaan tulevina vuosikymmeninä.

Se edellyttää tutkimus- ja kehityspanosten kohdentamista uusien teknologien ja toimintatapojen kehittämiseen, jotta metsänomistajalla olisi varaa tehdä tai teettää tarvittavat metsänuudistamisen, -hoidon ja puunkorjuun työt. Silloin puuta on, puu liikkuu ja puu käy puunjalostajan ja energiantuottajan pyydykseen.

Professori Antti Asikainen

Metla keskustelee | Teeman alkuun