Metsä, puu, tulevaisuus

Metsäntutkimuslaitos julkisti Metsäpäivien yhteydessä Helsingissä 7.11.2014 pamfletin Metsävisio 2014. Siinä joukko Metlan tutkijoita antoi kevään hallitusneuvottelijoille ideoita hallitusohjelmaan ja metsäalaa koskeviin politiikkaohjelmiin. Kirjassa esitettävät ajatukset ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Metsäntutkimuslaitoksen virallista kantaa.

Otetaan Suomelle kansainvälinen johto

Hyvä hallitus!

Suomen viennistä noin viidennes syntyy metsiin perustuvista tuotteista. Siksi kolmen metsäpuulajin, kuusen, männyn ja koivun, merkitys taloudellemme on kansainvälisestikin katsoen poikkeuksellisen suuri. Niin suuri, ettei vastuullisen hallinnon voi kuvitella ottavan niiden suhteen turhia riskejä.

Koska länsimaisen yhteiskunnan hyvinvointi perustuu tutkitun tiedon varaan rakennetulle päätöksenteolle ja kehitykselle, toivoisin hallituksen ryhtyvän toimiin edellä mainittuihin kolmeen metsäpuulajiin liittyvien riskien minimoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös niiden poistamiseksi tieteellisen tiedon pohjalta.

Koska olen metsäpatologian professori, kannan huolta erityisesti metsätaudeista. Niitä meillä on kahdenlaisia: sellaisia, jotka jo aiheuttavat tuhoa Suomessa sekä sellaisia jotka eivät ole vielä saapuneet Suomeen. Näistä ensimmäiset aiheuttavat taloudellemme jatkuvaa tappiota ja jälkimmäiset muodostavat ennalta arvaamattoman riskin, joka voi pahimmillaan rampauttaa koko metsäsektorin toiminnan.

Suomessa jo esiintyvistä metsätaudeista taloudellisesti suurinta tuhoa aiheuttavat juurikäävät. Niiden aiheuttamat kuusen tyvilaho ja männyn tyvitervastauti aiheuttavat yhteiskunnalle lähes täsmälleen yhtä suuret kustannukset kuin koko suomalaisen metsäntutkimuksen budjetti. Mikä pahinta, nämä tappiot lisääntyvät vuosi vuodelta.

Niinpä Metsäntutkimuslaitoksessa on käynnissä useita hankkeita juurikääpien aiheuttaman ongelman poistamiseksi päiväjärjestyksestä. Jos jokin näistä jo lupauksia antaneista uusista torjuntakeinoista osoittautuu toimivaksi, voisi metsätaloudenvuotuinen tuottavuus nousta saman verran kuin koko Suomen metsäntutkimusbudjetti.

Itse asiassa uskon tutkimuksen kautta olevan saatavissa valtavia hyötyjä monilla muillakin yhteiskunnallisen toiminnan aloilla. Muussa tapauksessahan Suomen kaltaiset vapaata tutkimusta harjoittavat länsimaat eivät olisi voineet saavuttaa nykyistä teknis-taloudellista ylivoimaa tutkimusta harjoittamattomiin tai sitä ideologisesti rajoittaviin maihin nähden.

Tutkimuksen kautta saatavien suurten hyötyjen takia toivoisinkin, ettei hallitus enää vähentäisi tutkimusbudjettia enempää kuin sen 15 prosenttia, jonka valtio on kaikessa hiljaisuudessa jo supistanut tähän tarkoitukseen allokoiduista varoistaan vuoden 2010 jälkeen, vaan supistusten sijaan lisäisi tutkimusrahoitusta kohdistaen sitä erityisesti pitkäjänteiseen tutkimukseen. Kaikkihan tiedämme mihin kultamunia munivan hanhen lahtaaminen johtaa.

Suomessa vielä esiintymättömien tuhonaiheuttajien suhteen EU:ssa ja muuallakin maailmassa on lähdetty siitä, että pyritään rajoittamaan ennalta vaarallisiksi tunnettujen tuhonaiheuttajien leviämistä. Kuten jo viime vuonna Metsävisio 2013 -kirjassa toin esiin, on kansainvälinen tutkimus yksiselitteisesti osoittanut tämän lähestymistavan toimimattomuuden: viranomaisten parhaista yrityksistä huolimatta uudet metsätuhonaiheuttajat leviävät Euroopassa ja muualla maailmassa yhä kiihtyvällä vauhdilla – ja tuhoisimpia ovat olleet ennalta tuntemattomat taudinaiheuttajat.

Samassa kirjoituksessa toin esille myös vaihtoehtoisen kansainväliseen lupajärjestelmään pohjautuvan lähestymistavan, jossa tuhonaiheuttajien kulkua ei välttämättä tarvitsisi valvoa, vaan niiden leviämisestä vastaavat kansainvälisen liiketoiminnan harjoittajat, kuten kasvikauppiaat, velvoitettaisiin
yhteisvastuullisesti korvaamaan syntyneet vahingot. Näin voitaisiin säästää valtion vähiä rahoja valvonnasta ja tuhokorvauksista sekä siirtää vastuu markkinamekanismeille, joiden kautta liiketoiminnan ohessa aiheutuneiden tuhojen kustannukset siirtyisivät riskituotteiden hintoihin heikentäen niiden kilpailukykyä turvallisempiin kilpailijoihin nähden. Tämän seurauksena toimijat joko itse huolehtisivat tuotantoketjujensa puhtaudesta tai koko riskialtis liiketoiminta loppuisi kannattamattomana.

Tässä asiassa toivoisin, että Suomen hallitus ottaisi kansainvälisen johdon käsiinsä ja hoitaisi asian
kuntoon EU:ssa. Näin Suomi saisi koko maailmassa hyvää mainetta ja samalla hyvinvoinnillemme poikkeuksellisen tärkeät metsäpuulajit olisivat turvattuja mahdolliselta joukkokuolemalta jonkin vierasperäisen taudinaiheuttajan kourissa.

Tämä tehtävä kuuluu nimenomaan Suomelle, koska meillä on Euroopan maista eniten hävittävää.

Ystävällisin terveisin
Jarkko Hantula
Metsäpatologian professori, Metla

Metla keskustelee | Teeman alkuun