Metsä, puu, tulevaisuus

Metsäntutkimuslaitos julkisti Metsäpäivien yhteydessä Helsingissä 7.11.2014 pamfletin Metsävisio 2014. Siinä joukko Metlan tutkijoita antoi kevään hallitusneuvottelijoille ideoita hallitusohjelmaan ja metsäalaa koskeviin politiikkaohjelmiin. Kirjassa esitettävät ajatukset ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Metsäntutkimuslaitoksen virallista kantaa.

Onko kestävän metsätalouden maassa kestävää metsäntutkimusta?

Arvoisa hallitus,

strateginen vaikuttavuus on päivän sana soveltavassa tutkimuksessa. Viime vuosina julkista tutkimusrahoitusta on vahvasti suunnattu toteutettavaksi monialaisissa suurissa tutkimuskonsortioissa, joiden toivotaan vastaavan isoihin yhteiskunnan ja elinkeinoelämän haasteisiin. Pyrkimys on sinänsä hyvä ja kannatettava. On kohtuullista odottaa, että julkisin varoin rahoitetusta soveltavasta tutkimuksesta on yhteiskunnalle myös hyötyä.

Strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOKit) ovat yritysten ja huippututkimuksen yhteistyöalustoja, joiden aloittamissa laajoissa tutkimus- ja kehitysohjelmissa ratkotaan strategisesti tärkeiksi havaittuja haasteita elinkeinotoiminnan kehittämiseksi eri toimialoilla. TEKES on SHOK -ohjelmien suurin rahoittaja. Sen lisäksi osana valtion rahoittaman sektoritutkimuksen uudelleenjärjestelyä tullaan merkittävä osa laitosten tutkimusrahoituksesta jatkossa suuntaamaan Suomen Akatemian hallinnoiman strategisen tutkimuksen piiriin. Sen ohjelmamuotoisissa hankkeissa on tavoitteena tuottaa ratkaisuja yhteiskunnan haasteisiin ja palvella elinkeinoelämän kilpailukyvyn, työelämän ja julkisen sektorin kehittämistä.

Tutkimuksen tilaajan näkökulmasta strategisen tutkimuksen konsortiohankkeissa eri alojen toimijoiden huippuosaajat laittavat viisaat päänsä yhteen ja selvittävät kansantalouden kannalta strategisesti tärkeitä haasteita. Jos näin käy, on rahoille saatu vastinetta. Olen muutaman vuosikymmenen ajan tehnyt soveltavaa metsäntutkimusta Metlassa ja ollut viime vuosina mukana myös SHOK -toiminnassa, josta kokemukseni ovat olleet pääosin myönteisiä. Tutkimuksen tekijänä olen mietiskellyt myös, mitä nämä strategisen tutkimuksen hankkeet merkitsevät itse soveltavalle tutkimukselle ja sen kehittymiselle.

Kun isoja monitieteisiä tutkimus- ja kehityskonsortioita kootaan, mukaan pääsevät tutkimuspuolelta ne, joilla on aikaisempaa näyttöä sellaisen huippututkimuksen teosta, jota voidaan hyödyntää kyseisen hankkeen haasteiden ratkaisemiseen. Näitä haasteita sitten ratkotaan ja tulokset tuotetaan ja raportoidaan muutaman vuoden kuluttua, hankkeen kestosta riippuen. Tutkimusryhmien kannalta on aivan selvää, että näihin hankkeisiin lähdetään soveltamaan aiemmin hankittua osaamista (tutkimustuloksia, kehitettyjä menetelmiä, tutkimusaineistoja, jne.). Tutkimuksellinen lisäarvo tulee siitä, että toimitaan monitieteisesti yhteisen ongelman parissa. Omalla tutkimusalalla uutta ja merkittävää ei niissä juuri luoda, korkeintaan räätälöidään entisiä tuloksia ja menetelmiä kulloiseenkin ongelmaan paremmin soveltuvaksi. Toisin sanoen, tutkimusta ja oman tutkimusalan osaamista ei hankkeissa paljon ehdi kehittää.

Metlassa ja tulevassa Lukessa kannustetaan tutkimusryhmiä osallistumaan yllämainittuihin hankkeisiin tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämiseksi ja resurssien turvaamiseksi myös jatkossa. Se on hyvin perusteltua ja ymmärrettävää. Tähän toimintamalliin sisältyy kuitenkin oman kehittymisen kannalta yksi selkeä haaste, ellei peräti ongelma. Millä ajalla ja millä resursseilla kehitämme ja syvennämme omaa osaamistamme? Vaikka tutkimuksellista erityisosaamista olisikin annettavaksi suuriin ja tärkeisiin hankkeisiin vielä parin seuraavan projektikierroksen verran, niin pian tulee aika, jolloin omat eväät on syöty, ellei oman osaamisen kehittämisestä huolehdita.

Tutkimusryhmäni kehittää menetelmiä ja malleja, joilla voidaan ennustaa erilaisissa olosuhteissa kasvavien ja eri tavoin käsiteltyjen metsien kehitystä. Tuotamme myös tutkimustietoa monitavoitteisen metsänkäsittelyn vaikutuksista. Se on tutkimustoimintaa, joka edellyttää paitsi menetelmällistä osaamista,
myös kokeellista tutkimusta metsien tilasta ja kehityksestä erilaisissa olosuhteissa. Keskeinen osa tutkimusaineistosta, jota tarvitaan mallien testaamiseen ja edelleen kehittämiseen, toisin sanoen osaamisemme ylläpitämiseen ja kehittämiseen, saadaan mittaustoiminnalla ja metsien kehityksen pitkäaikaisella seurannalla.

Metsien kasvun hitauden vuoksi tietoa kertyy niin verkkaisesti, ettei tuloksia välttämättä saada yhden projektin keston aikana. Sen kaltaisen toiminnan rahoittamiseen ja siihen liittyvän osaamisen ylläpitämiseen ei ole helppo löytää maksajia, ellei sitä rahoiteta julkisin varoin. Kun tutkimuslaitosten rahoituksesta kasvava osa näyttäisi olevan tulevaisuudessa korvamerkittynä suunnattuihin täsmähakuihin ja erilaisiin viranomaispalveluihin ja nopeiden selvitysten ja lausuntojen laadintaan, olen aidosti huolissani siitä kuinka kauan voimme jatkaa tutkimuksellisesti uskottavana toimijana metsäntutkimuksen alalla.

Historian tunteminen ja ymmärtäminen on tärkeää, myös tutkimuksessa. On vaikea ennustaa tulevaa, jos ei tiedetä miten ja miksi tähän päivän tilanteeseen on päädytty. Sama pätee muuallekin kuin metsäntutkimukseen. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät tutkimustulokset ja tehdyt ennusteet saattaisivat olla hyvinkin toisen näköisiä, jos tuolla alalla ei olisi pitkän ajan seurannoista saatua tietoa jo ilmastossa tapahtuneista muutoksista ja trendeistä.

Metsien hyödyntämisessä Suomessa yleisesti hyväksyttyinä periaatteina ovat kestävyys ja monitavoitteisuus. Voisiko näitä periaatteita soveltaa myös metsäntutkimukseen?

Jari Hynynen
erikoistutkija, Metla

Metla keskustelee | Teeman alkuun