Tutkimusmetsät

Tutkija, Metsäpuiden geenivaraohjelman koordinaattori Mari Rusanen
8.1.2012

 

Geenireservimetsässä luonnollinen taimettuminen ei riitä

Lauri Kajander esittää mielipiteenään (HS 24.12.2011), että kuusen perinnöllisen monimuotoisuuden suojeleminen onnistuu luonnonsuojelualueella lajisuojelun sivutuotteena, ilman metsänhoidollisia toimenpiteitä. Tämä on Suomessa yleinen käsitys, sillä lajin sisäinen geneettinen monimuotoisuus on saanut vain vähän huomiota eikä sen ajatella tarvitsevan aktiivisia suojelutoimia. Meillä ei ole erillistä lainsäädäntöä geenivarojen suojelulle eikä yhdenkään luonnonsuojelualueen tavoitteisiin ole vielä kirjattu geneettisen monimuotoisuuden turvaamista.

Kajander on oikeassa siinä, että kuusi on puulajeistamme parhaiten sopeutunut sietämään peitteisen metsän varjostusta. Geenivaratyön tavoite on kuitenkin kunnianhimoisempi kuin saada laji säilymään alueella - aktiivisilla hoitotoimilla saadaan metsikössä säilymään suurempi määrä geneettistä muuntelua. Kuusikoissa oikein suunnitelluilla hakkuilla pystytään myös torjumaan laajamittaisia myrsky- ja hyönteistuhoja, jotka saattaisivat pahimmillaan vaarantaa koko geenireservimetsän jatkuvuuden.

Kansainvälisesti laaditut minimivaatimukset geenireservimetsälle edellyttävät mm. että metsiköllä on kirjallisesti määritetty status geenivarojen suojelemiseksi ja että geenireservimetsän hoito suunnitellaan ja toteutetaan siten, että puiden geneettistä monimuotoisuutta ylläpidetään ja lisätään. Suomessa tämä ei valitettavasti vielä ole mahdollista luonnonsuojelualueella ja sen vuoksi Lapinjärven geenireservimetsä tulee säilyttää nykyisessä tarkoituksessaan.

(julkaistu Helsingin Sanomissa 8.1.2012)

Moderaattorin huom.

Taustaa

Loppukevästä 2011 käynnistyi julkisuudessa keskustelu Metsäntutkimuslaitoksen joidenkin geenireservimetsien kohtalosta. Keskustelu käynnistyi, kun luonnonsuojelujärjestöt kiinnittivät huomiota tuotannollisiin hakkuisiin eräillä Metsähallituksen hallinnassa olevilla Metlan entisillä tutkimusmetsäalueilla. Samalla kun vaadittiin tuotannollisten hakkuiden kieltämistä, monet vaativat, että suojelun tulisi ulottua myös noilla alueilla oleviin geenireservimetsiin.

Metlassa oletamme, että jokainen ymmärtänee, että varsinaisia koealueita ei tietenkään voi rauhoittaa, koska se estäisi koetoiminnan. Koetoiminnan avulla selvitetään paitsi puun tuotantoon, myös suojeluun liittyviä kysymyksiä.

Sen sijaan monien näyttää olevan vaikea mieltää geenireservimetsien merkitystä ja sitä, että myös niitä on välttämätöntä hoitaa eri tavoin kuin suojelumetsiä, geenireservien suojelun tarpeista käsin.

Taustaksi mainittakoon, että Metlalla on perinteisesti ollut tutkimusmetsiä, joissa toteutetaan erilaisia usein pitkiä aikasarjoja vaativia kokeita. Tutkimusmetsät ovat aiemmin olleet Metlan hallinnassa, mutta ne siirrettiin vuonna 2008 Metsähallituksen hallintaan. Metlalla on kuitenkin noilla alueilla edelleen kokeita ja Metla maksaa niihin käytetyistä alueista vuosittaisen korvauksen Metsähallitukselle ja tekee tutkimusalueita koskeavat suunnitelmat ja tilaa tarvittavat hoitotyöt Metsähallitukselta. Muilta osin Metsähallitus päättää Metlan entisten tutkimusmetsien käytöstä.

Metla keskustelee | Teeman alkuun