Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Lahontorjunta

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

Kuusen ja männyn lahovikaisuus ja sen torjunta

[ Kuusen tyvilaho | Juurikääpä kuusella | Juurikäävän torjunta kuusikoissa | Muita kuusen lahottajia ]

 

KUUSEN TYVILAHO

Kuusen tyvilaho alkaa yleensä juuristosta ja tärvelee kuusen 
arvokkaan tyviosan
Kuva: Kari Korhonen

Kuva 1. Kuusen tyvilaho alkaa yleensä juuristosta ja pilaa kuusen arvokkaan tyviosan.

 

Kuusen tyvilaho on kasvavissa kuusissa esiintyvä lahovika, joka leviää runkoon juuristosta käsin. Laho valtaa ensin sydänpuun rungon tyvessä ja etenee sitten vähitellen ylemmäs ja laajemmalle rungossa (kuva 1). Taudin viime vaiheessa rungosta alkaa vuotaa pihkaa, latvus harsuuntuu ja lopulta puu kuolee, usein kaarnakuoriaisten hyökkäyksen seurauksena. Yleensä kuitenkin tuuli kaataa lahojuurisen ja -tyvisen puun jo sitä ennen.

Tyvilaho tärvelee kuusen arvokkaan tyviosan siirtäen sen alempiarvoisiin puutavaralaatuihin. Kuusen tyvilahon aiheuttamat vuosittaiset menetykset arvioidaan n. 30-35 milj. euroksi. Taloudelliselta merkitykseltään se on metsiemme vahingollisin sienitauti.

Tyvilaho vaivaa eniten Suomen rannikkoseutujen ja Hämeen kuusikoita. Erityisen runsasta lahovikaisuus on Ahvenanmaalla, itäisellä Uudellamaalla, sekä vanhojen metsäteollisuuspaikkakuntien ympäristössä (kuvat 2 ja 3). Tyvilaho on enimmäkseen ikääntyvien kuusten sairaus, joskin Suomen eteläosissa sitä voi esiintyä verrattain nuorissakin kuusissa. Pohjois-Suomessa tyvilahoa esiintyy pääasiassa vanhoissa, metsätalouden kannalta yli-ikäisissä kuusikoissa.

 

Tyvilahoisten kuusten osuus kuusen runkoluvusta päätehakkuussa.
Tyvilahoa sisältävän 
kuusen osuus korjatusta kuusipuusta Etelä-Suomessa

Kuva 2. Tyvilahoisten kuusten osuus kuusen runkoluvusta päätehakkuussa. Kartta perustuu valtakunnan metsien inventoinnin koealoihin (Tamminen 1987).

Kuva 3. Tyvilahoa sisältävän kuusen osuus korjatusta kuusipuusta Etelä-Suomessa. Kartta perustuu hakkuukoneilta ja tehtaiden vastaanotosta kerättyyn aineistoon ja siitä puuttuu teollisuudelle kelpaamaton mutta energiakäyttöön soveltuva hylkypuu (keskimäärin 1.2 %) (Mäkelä ja Lipponen1998). Maanmittauslaitos, lupa nro 6/MYY/06.


Talousmetsissä voi olla suuria eroja tyvilahon runsaudessa lähekkäistenkin metsäkuvioiden välillä. Maaperän rakenteella, ravinteisuudella ja maaston muodoilla on vaikutusta lahon yleisyyteen. Etelä-Suomessa kuusi saa useammin lahovian hyväkasvuisella ja korkean pH:n omaavalla maaperällä kuin karummilla mailla, ja rinteillä lahovikaisuus on yleisempää kuin tasamaalla.

Suurimpana tyvilahon runsauteen vaikuttavana tekijänä on kuitenkin ihmisen toiminta metsässä. Jos lahon leviämisen vaara otetaan huomioon metsän käsittelyssä ja sovelletaan käytettävissä olevia keinoja lahon torjumiseksi, lahovikaisuus saadaan pidetyksi alhaisena. Varomaton toiminta tulee näkyviin kuusikon pahana lahovikaisuutena vuosien ja vuosikymmenten perästä.


Tärkeimmät kuusen tyvilahon aiheuttajat Etelä-Suomessa

Etelä-Suomen kuusikoissa viisi lahottajasientä aiheuttaa valtaosan kuusen tyvilahosta. Seuraavassa taulukossa niiden merkitys on arvioitu karkeasti lahon suhteellisen tilavuuden perusteella:

Kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum)
75 %
Männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.)
5 %
Pohjanmesisieni (Armillaria borealis)
5 %
Nuijamesisieni (Armillaria cepistipes)
5 %
Verinahakka (Stereum sanguinolentum)
5 %
Muut
5 %
yhteensä
100 %


Pohjois-Suomen yli-ikäisissä kuusikoissa tyvilahon aiheuttajina ovat enimmäkseen eri sienet kuin Etelä-Suomessa.

 

Lahontorjuntasivuston sisällöstä vastaavat Kari Korhonen, Katriina Lipponen ja Tuula Piri.

Alkuun

Päivitetty: 05.09.2013 /JVoi | Copyright Metla | Palaute