Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Palvelut » VMI » Historia

Valtakunnan metsien inventointi (VMI)

Sivukartta | Haku

VMI:n historia


Inventointivuodet

Maailman ensimmäinen tilastolliseen otantaan perustuva valtakunnan metsien inventointi tehtiin Suomessa professori, sittemmin akateemikko Yrjö Ilvessalon johdolla 1920-luvun alussa. Tämän jälkeen inventointeja on toistettu noin 5-10 vuoden välein. Viimeksi saatiin loppuun VMI10:n maastomittaukset vuonna 2008, ja seuraavana vuonna aloitettiin VMI11:n maastotyöt.

MaastoryhmäVMI1  1920 - 1924
VMI2  1936 - 1938
VMI3  1951 - 1953
VMI4  1960 - 1963
VMI5  1964 - 1970
VMI6  1971 - 1976
VMI7  1977 - 1984
VMI8  1986 - 1994
VMI9  1996 - 2003
VMI10 2004 - 2008
VMI11 2009 -


Inventointimenetelmät

Neljä ensimmäistä inventointia tehtiin linjoittaisina arviointeina siten, että mittausryhmät kävelivät läpi maan lounaasta koilliseen kulkevia linjoja tehden arviointeja ja havaintoja linjalle osuneista metsiköistä. VMI5:ssä (1964-1970) arviointilinjat olivat epäyhtenäisiä ja suorakaiteen muotoisia, mutta tilavuusarvioita tehtiin kaikilla inventointilinjaa leikkaavilla metsikkökuvioilla.

VMI6:sta lähtien maastotietoja kerättiin vain linjalla sijaitsevilta koealoilta ja koealoja sisältäviltä metsikkökuvioilta. Koealat sijoitettiin rypäisiin, ja koealarypäät suunniteltiin yhden työpäivän kokoiseksi yksiköksi. Rypäiden väliseen etäisyyteen vaikuttivat inventointituloksille asetetut luotettavuusvaatimukset sekä käytettävissä olevat resurssit. Etelä-Suomessa rypäiden koko ja etäisyydet säilyivät samana VMI8:aan (1986-1994) asti.

Pohjois-Suomessa inventointimenetelmänä oli VMI5-VMI7:ssä kaksivaiheinen otanta osituksella. Ensimmäisessä otantavaiheessa käytettiin mustavalkoisia ilmakuvia. Ilmakuville paikannettiin koealat, jotka ositettiin ja kustakin ositteesta osa koealoista valittiin maastomittauksiin. Maastomittaukset yleistettiin sitten ositteen kaikille koealoille.

VMI8:n aikana kehitettiin satelliittikuviin pohjautuva inventointimenetelmä. VMI:n maastokoealoja käytettiin maastoaineistona, jolla estimoitiin metsikkötunnusten arvoa satelliittikuvien kanavien sävyarvojen avulla. Tavoitteena oli saada metsävaratietoja pienemmälle alueelle kuin aiemmin ja tuottaa myös metsävarakarttoja. Uusi monilähdeinventointi ei korvannut maastoinventointia: koko maan ja metsäkeskusten tilastotiedot lasketaan edelleen suoraan maastomittauksista.

VMI9:n otanta-asetelmaa suunniteltaessa käytettiin apuna monilähteisellä inventoinnilla VMI8:n aikana tuotettua tilavuuskarttaa. Kun maaluokkien pinta-alat ja puuston puulajeittaiset tilavuudet oletettiin tunnetuiksi satelliittikuvan kuvanalkiossa, voitiin simuloida erilaisia otanta-asetelmia ja laskea niiden otantavirheet. Runkotilavuuden luotettavuusvaatimuksen simuloinneissa oli mukana myös maastotöille asetettu aikatavoite. Metsien rakenteen vaihtelun takia erilaisten otanta-asetelmien käyttö eri osissa maata osoittautui tehokkaimmaksi.

 

Maastomittaukset

VMI8:sta alkaen osa koealoista on merkitty maastoon pysyviksi uusintamittauksia varten. Pysyvien koealojen avulla saadaan lisätietoa metsissä tapahtuvista muutoksista, muun muassa puiden kasvusta, syntymisestä ja kuolemisesta, metsien terveydentilassa tapahtuneista muutoksista sekä metsissä tehdyistä toimenpiteistä.

VMI:n mittauksia kehitetään jatkuvasti vastaamaan tietojen käyttäjien muuttuvia tarpeita. Esimerkiksi VMI9:stä lähtien on mitattu entistä kattavammin metsien biologista monimuotoisuutta kuvaavia tunnuksia kuten luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden avainbiotooppien määrää sekä lahopuun määrää.

  Päivitetty: 7.7.2010 /UHel | Copyright Metla | Palaute