Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Metsänhoito

25.11.2014
< Takaisin etusivulle

Yläharvennus sopii hoidettuihin kasvatusmetsiin

Yläharvennus soveltuu hoidettujen varttuneiden männiköiden ja kuusikoiden harvennustavaksi. Ylähar­ven­nus lisää puiden kasvua enemmän kuin vastaa­vasti alahar­ven­netuissa metsiköissä, eri­tyi­sesti männi­köissä. Yläharvennus lisää myös harvennuskertymää ja erityisesti tukkipuun osuutta harvennuskertymässä. Tulokset saatiin kestokokeilta, joissa samassa metsikössä eri koealoille tehtiin harvennukset joko ala- tai yläharvennuksena. Harvennusten jälkeen puuston pohjapinta-ala oli samalla tasolla molemmilla harvennustavoilla. Harvennusvoimakkuudet ovat olleet suhteellisen lieviä
(10–30 %) nykykäytäntöön verrattuna.

Yläharvennettu puusto kasvoi enemmän kuin alaharvennettu

Harvennuksen jälkeen kasvamaan jäävä puusto lisää kasvua parantuneiden kasvuolosuhteiden ansiosta. Yläharvennuksessa poistetaan alimpien latvuskerrosten ja vikaisten puiden lisäksi myös suurimpia päävaltapuita ja kasvamaan jätetään hyväkuntoisia lisävaltapuita. Elinvoimaiset lisävaltapuut reagoivat yleensä harvennukseen hyvin ja lisäävät kasvuaan. Yläharvennuksen jälkeen puuston pohjapinta-alan kasvu lisääntyi männiköissä 12 ja kuusikoissa 9 prosenttia verrattuna alaharvennukseen. Männiköissä myös tilavuuskasvu lisääntyi liki 8 prosenttia. Kuusikkokokeissa vaihtelua harvennustapojen välillä oli enemmän tilavuuskasvun osalta. Yläharvennuksen jälkeen tilavuuskasvu jäi hiukan pienemmäksi kuin alaharvennuksen jälkeen.

Yläharvennuksen ero puuston kasvutunnuksissa alaharvennukseen verrattuna keskimäärin koko seurantajakson aikana.

Ainespuun tuotos oli suurempi yläharvennuksella

Yläharvennuksessa poistetaan osa metsikön suurimmista puista.

Tukkipuuta hakkuukertymästä oli yläharvennuksessa 29 kiintokuutiota enemmän kuin alaharvennuksessa.

Yläharvennuksessa poistuman keskiläpimitta oli keskimäärin kolme senttimetriä suurempi kuin alaharvennuksissa. Yläharvennuskertymä oli männiköissä keskimäärin 76 kiintokuutiota hehtaarilla, joka oli noin 15 kuutiota suurempi kuin alaharvennuksessa.Tukkipuuta yläharvennuksilta kertyi 30 kiintokuutiota hehtaarilta enemmän alaharvennuksiin verrattuna. Kuusikoissa harvennuskertymä oli keskimäärin 83 kiintokuutiota hehtaarilta, joka oli 22 kuutiota suurempi kuin alaharvennetuissa kuusikoissa. Tukkipuuta hakkuukertymästä oli yläharvennuksessa 29 kiintokuutiota enemmän kuin alaharvennuksessa.

Päätehakkuuiässä puuston järeys ja tukkipuuosuus oli alaharvennetuissa metsiköissä suurempi

Viimeisessä mittauksessa, jolloin puusto oli päätehakkuuiässä, puuston järeys ja tukkipuuosuus oli alaharvennetuissa metsiköissä suurempi kuin yläharvennetuissa. Ero puuston järeydessä oli männiköissä keskimäärin 2,9 ja kuusikoissa 4,1 senttimetriä. Vastaavasti pystypuuston tukkipuuosuus oli alaharvennetuissa männiköissä keskimäärin 31 kiintokuutiota hehtaarilla ja kuusikoissa 64 kiintokuutiota suurempi kuin yläharvennetuissa metsiköissä.

Tulokset saatiin pitkäaikaisilta kestokokeilta

Tutkimusaineistona on kymmenen Metlan pitkäaikaista kestokoetta, jotka perustettiin vuosina 1962–1980. Etelä-Suomessa sijaitsevat seitsemän männikköä ja kolme kuusikkoa muodostavat ainutlaatuisen aineiston pitkän seuranta-ajan vuoksi. Männiköistä on mittaustietoa jo keskimäärin 42 vuoden ajalta, vaihdellen 25–50 vuoden välillä. Kuusikoissa seuranta-aika vaihteli 10–51 vuoden välillä.

Lisätietoja:

< Takaisin etusivulle