Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Metsänhoito

25.11.2014
< Takaisin etusivulle

Hyvin voimakkaat harvennukset ovat riski varttuneissa metsissä

Harvennus­kertymän ja hakkuutulojen kasvat­ta­minen houkut­tavat voimak­kai­siin harven­nuk­siin ja suurim­pien puiden poista­miseen. Myös siirty­mä­vaiheen hakkuut tasa­ikäi­sestä metsästä kohti eri-ikäis­raken­netta voivat johtaa voimak­kai­siin harven­nuksiin. Voimakkaat harven­nukset kuitenkin alentavat suuresti puuston kasvua ja tuho­riski lisääntyy etenkin kuusikoissa. Voimakkaissa harvennuksissa saadaan suuremmat hakkuukertymät ja kantorahatulot. Voimakkaiden harvennusten kannattavuutta puoltavat talouslaskelmat, joiden mukaan tukkipuun koon saavuttaneet puut kannattaisi poistaa voimakkaissa yläharvennuksissa. Toinen motiivi voimakkaisiin harvennuksiin on ns. siirtymähakkuut, jolloin siirrytään tasa­ikäisen metsän kasva­tuk­sesta eriraken­teisen metsän kasva­tukseen. Siirtymä­hak­kuissa poistetaan suurimmat tukkipuut ja luodaan paremmat olosuh­teet pienempien puiden kasvulle ja metsän uudistumiselle.

- Hyvin voimakkaan harvennuksen jälkeen kasvavan puuston määrä on kuitenkin pieni, eikä tuhoriskejä tunneta. Aikaisemmat kokeet eivät ole sisältäneet näin voimakkaita käsittelyjä, joten nyt esitetyiltä voimakkaiden harvennusten kokeilta saadaan uusia, puuston todelliseen kehitykseen perustuvia tuloksia ajankohtaisesta aiheesta, sanoo vanhempi tutkija Pentti Niemistö.

Voimakas harvennus verottaa suuren osan puuston kasvusta

Voimakkaan harvennuksen seurauksena puiden kasvutila lisääntyy ja yksittäiset puut lisäävät kasvuaan, eli järeytyvät nopeammin. Toisaalta, jos puuston määrä on pieni, ei yksittäisten puiden lisääntynyt kasvu riitä kompensoimaan kasvunmenetystä, joka aiheutuu puuston rajusta vähentymisestä. Toisin sanoen kasvutilan tuotospotentiaali ei ole täysimääräisesti käytössä.

Hyvin voimakkaiden harvennusten jälkeen puuston runkotilavuus kasvoi männiköissä vuodessa keskimäärin 2,7 kiintokuutiota hehtaarilla (22 %) ja kuusikoissa 3,1 kiintokuutiota hehtaarilla vähemmän (33 %) kuin suositusten mukaisissa harvennuksissa. Kasvutappio mitattiin ensimmäiseltä 5-vuotisjaksolta harvennuksen jälkeen ja sitä kertyy jatkossakin, koska ero kasvatettavan puuston määrässä pysyy tai pikemminkin suurenee seuraavilla kasvujaksoilla. Puukohtainen kasvu tosin lisääntyi hyvin voimakkaissa harvennuksissa, mutta 1-2 prosenttiyksikön lisäys jäävän puuston kasvuprosentissa peittää vain pienen osan menetyksestä.

Kuva 1. Harvennusten vaikutus puuston runkotilavuuden kasvuun männiköissä ja kuusikoissa.

Tuhot lisääntyivät etenkin kuusikoissa

Männiköissä ei esiintynyt harvennuksen jälkeen tuulituhoja, mutta kuusikossa tuuli kaatoi puita pian harvennusten jälkeen (Kuva 2). Erityisesti yläharvennetuilla koealoilla kuusikot olivat alttiita tuulituhoille, alentaen kasvatettavan puuston tilavuutta keskimäärin 6 kiintokuutiota hehtaarilla. Koeolosuhteissa harvennusvoimakkuuden lisääminen ei pahentanut tuulituhoja. Käytännössä tilanne voi olla toinen, koska kokeella normaalisti harvennetut koealat saattoivat suojata voimakkaasti harvennettuja puustoja.

Muut puustotuhot ilmenivät lumituhoina tai puiden pystyyn kuolemisena. Keskimäärin niitä esiintyi yhtä paljon männiköissä ja kuusikoissa, noin 2,5 kiintokuutiota hehtaarilla viiden vuoden tutkimusjaksolla harvennuksen jälkeen. Vähiten puita kuoli harventamattomissa ja alaharvennetuissa männiköissä ja suositusten mukaan alaharvennetuissa kuusikoissa. Eniten puita kuoli systemaattisesti yläharvennetuissa puustoissa, 3-6 kiintokuutiota hehtaarilla viiden vuoden jaksolla.

Kuva 2. Puustotuhot harvennuksen jälkeisellä 5-vuotisjaksolla: kuolleet puut männiköissä ja kuusikoissa sekä tuulenkaadot kuusikoissa.

Harvennuskokeet aikaansa edellä

Metsäntutkimuslaitos perusti vuosina 2005–2008 uuden ns. ”ronskien harvennusten” koesarjan, jossa on kuusi pitkäaikaista harvennuskoetta Etelä- ja Keski-Suomessa. Kokeet perustettiin ajallaan suositusten mukaan ensiharvennettuihin männiköihin (3 koetta) ja kuusikoihin (3 koetta), joissa nyt oli toisen tai kolmannen harvennushakkuun tarve ja ajankohta. Käsittelyvaihtoehdot kokeilla olivat alaharvennus, yläharvennus ja systemaattinen yläharvennus, jotka kaikki tehtiin kahtena voimakkuutena: ”suositus” eli pohjapinta-ala harvennuksen jälkeen vastaa nykyisiä harvennusmalleja ja ”erittäin voimakas”, jossa pohjapinta-ala pudotettiin puoleen harvennusmallien suositustasosta. Systemaattisessa yläharvennuksessa puita poistettiin suurimmasta päästä kiinnittämättä huomiota jäävien puiden kuntoon, mutta kuitenkin niin, ettei metsikköön muodostunut kohtuuttomia aukkoja.

Lisätietoja
  • Vanhempi tutkija Pentti Niemistö, p. 029 532 4067, pentti.niemisto(a)metla.fi
  • Erikoistutkija Jari Hynynen, p. 029 532 2350, jari.hynynen(a)metla.fi
  • Tutkija Saija Huuskonen, p. 029 532 4083, saija.huuskonen(a)metla.fi

< Takaisin etusivulle
Kuvat: Metla/Erkki Oksanen, ellei toisin mainita