Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Metsäsuunnittelu

11.12.2014
< Takaisin etusivulle

Suunnittelulla edistetään monimuotoisuutta ja tuotetaan taloudellista hyötyä maanomistajille

Tikankontti on rauhoitettu laji ja se on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi. Lounais-Lapissa sitä tavataan erityisesti kalkkipitoisilla kasvupaikoilla. Kuva: Metla/Ari Nikula.

Monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden metsien suojeleminen on osa nykyaikaista ja kestävää metsätaloutta. Vuonna 2008 käynnistetyn Metso-ohjelman ideana on vapaaehtoisuus – maanomistajalla on täysi valta päättää metsiensä suojelusta. Ohjelman toimintamalli on suosittu, ja siihen tarjottujen metsien määrä sekä niiden pohjalta solmittujen suojelusopimusten määrä ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Vapaaehtoisuuteen perustuvan suojelun tehokkuutta ja resurssien kohdentamista on nyt pyritty parantamaan nykyaikaisten suunnittelumenetelmien avulla.

Monimuotoisuuden kannalta tarkasteltuna tehokkaimmassa ratkaisussa suojellut metsät paitsi sisältävät monimuotoisuuden kannalta tärkeitä piirteitä ovat lisäksi kytkeytyneitä toisiin samanlaisiin tai muihin arvokkaisiin kohteisiin. Metlassa vapaaehtoisuuteen perustuvan suojelun tehokkuutta on pyritty parantamaan vuonna 2012 käynnistetyssä NATNET Life+ -hankkeessa. Siinä on hyödynnetty Helsingin yliopistossa kehitettyä Zonation-luonnonsuojelusuunnittelun tukijärjestelmää, jota on käytetty laajasti Suomessa ja muualla maailmassa.

NATNET-hanke turvaa monimuotoisuutta Lounais-Lapissa

NATNET-hanke on osa Metso-ohjelmaa, ja sen tavoitteena on parantaa metsäluonnon monimuotoisuutta nimenomaan Lounais-Lapissa. Hanke perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja suojeluhalukkuuteen. Suojeltavia kohteita hankitaan ohjelmaan kahdella tavalla: toisaalta maanomistajat tarjoavat arvokkaita elinympäristöjä hankkeen kautta Metso-ohjelmaan, toisaalta Metsoa on markkinoitu maanomistajille Zonation-suunnitteluohjelman tulosanalyysin avulla. Uusien suojelukohteiden soveltuvuutta tarkastellaan Metson luonnontieteellisten kriteerien lisäksi myös Zonationin analyysitulosten avulla.

Viisivuotiseksi suunnitellun NATNET-hankkeen tavoitteena on tehdä suojelusopimuksia 2800 hehtaarille. Ennallistamis- ja luonnonhoitotöitä hankkeessa tehdään 1 120 hehtaarille, lisäksi 5 000 hehtaarille laaditaan luonnonhoitosuunnitelma. Kohteet pyritään valitsemaan niin, että ne turvaavat alueen Natura2000-verkoston ja muiden olemassa olevien suojelualueiden välisiä yhteyksiä mahdollisimman hyvin. Hankealue on noin 542 000 hehtaaria, josta yksityisten omistamaa maata on noin 240 000 hehtaaria. Hankkeen koordinaattorina toimii Lapin ELY-keskus ja muina hankekumppaneina ovat Suomen metsäkeskus, Metsähallituksen metsätalous ja luontopalvelut sekä Metsäntutkimuslaitos (1.1.2015 alkaen Luonnonvarakeskus). Maanomistajien kanssa tehtävistä suojelusopimuksista vastaa Lapin ELY-keskus ja luonnonhoitosuunnitelmista Suomen metsäkeskus.

NATNET-hankkeessa suojeltavien kohteiden paikantaminen tehtiin Zonation-ohjelmiston avulla. Zonation-analyysejä varten hankealueen metsävaratiedot koottiin sekä Metsäkeskukselta että Metsähallitukselta. Metsähallituksen maat sisällytettiin mukaan suunnitteluun, koska haluttiin löytää myös maanomistajasta riippumaton, ekologisesti optimaalisin arvokkaiden kohteiden verkosto, ja koska osa NATNETiin suunnitelluista toimenpiteistä tehdään valtion mailla. Suunnittelutehtävä oli laaja, sillä kuviotiedoissa on yhteensä 188 502 kuviota.

Suunnittelu yhdistyy luontevasti vapaaehtoiseen suojeluun – yhteistyö on tärkeää

Zonation-analyysien perusteella paikanne­tuista kohteista on jo tehty suojelusopimuksia.

Hankkeessa käytetyllä uudella Zonation-toimintamallilla oli useita etuja. Sen avulla pystyttiin arvot­ta­maan laajan alueen kaikki kohteet suojelupotentiaalin perusteella sekä kuvioiden laadun että niiden sijainnin perusteella. Zonation-analyysit tuottivat monille maan­omis­ta­jille uutta tietoa heidän omistamistaan monimuotoisuuden kannalta arvokkaista kohteista. Analyysien perusteella paikan­ne­tuista kohteista on jo tehty suoje­lu­sopimuksia. Varsin yksinkertaisten paikkatietoanalyysien avulla voidaan myös hakea eri tavoilla tuotetuista tuloskartoista kohteita, jotka saavat kaikissa kartoissa korkeita arvoja, eli kohteet ovat moni­muotoi­suuden kannalta arvokkaita useilla eri kriteereillä arvioituna. Analyysien tulokset ovat myös siirrettävissä paikka­tieto­muodossa suoraan käyttäjän paikkatietojärjestelmiin.

Järeät haavat ovat yksi monimuotoisuuden kannalta arvokkaan metsän piirre. Kuvassa Zonation-analyysin avulla paikannettu metsikkö, josta tehtiin sittemmin suojelusopimus. Kuva: Janne Miettinen.

Kaikkien yksityismaiden kuvioaineistot eivät olleet ajan tasalla, vaan van­him­mat niistä olivat 1990-luvulta. Tämä aiheutti suurinta epävarmuutta analyysi­tuloksiin. Hankkeessa puuston kasvu päivitettiin MELA (Metsälaskelma) -laskentaohjelmiston avulla ja hakkuut metsänkäyttöilmoitusten sekä Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) monilähdeaineiston avulla. Etenkin vanhemmissa kuviotiedoissa puuston kuvaus keskittyy pääpuulajeihin ja niistä usein puuttuvat monimuotoisuudelle tärkeiden puulajien, kuten haavan ja muiden lehtipuiden tiedot. Myös tietoa lahopuusta oli yksityismetsien tiedoissa niukasti.

Hankkeessa kehitettiin myös menetelmä, jolla voidaan arvioida Metson ns. 2-luokan kohteita. Ykköskohteita heikompien kohteiden suojelu voi olla perusteltua, mikäli ne kuuluivat Zonation-analyysien perusteella par­hai­den kohteiden joukkoon, koska ne todennäköisesti ovat sekä laadullisesti riittävän hyviä että kytkeytyvyyden perusteella arvioituna täydentävät suojeltujen kohteiden verkostoa paremmin kuin laadullisesti yhtä hyvät, mutta hajallaan olevat kohteet. Niiden hankintahinta on todennäköisesti myös edullisempi kuin 1-luokkaan kuuluvien kohteiden hinta.

Hankkeessa käytetty toimintamalli vaatii eri aloja edustavien asiantuntijoiden yhteistyötä. Tärkeää on suunnittelualueen ja sen erityispiirteiden tuntemus. Hanke on myös esimerkkinä siitä, että suunnittelun avulla voidaan tuottaa sekä ekologisia hyötyjä monimuotoisuuden näkökulmasta että taloudellisia hyötyjä maanomistajille. Lopullinen päätösvalta suojelusta säilyy kuitenkin aina maanomistajalla. Zonation-analyysien suunnittelusta hankkeessa vastasivat Metlan tutkijat yhteistyössä professori Atte Moilasen ja hänen työryhmänsä kanssa.

Zonation suunnittelun apuna

Zonation-analyysi perustuu ruuduttain tehtävään tarkasteluun. Ruuduittain lasketut tiedot kohteen monimuotoisuusarvosta voidaan viedä edelleen kuvion ominaisuustiedoksi. NATNET-hankealueella monimuotoisuusarvo laskettiin noin 2,3 miljoonalle 50 m × 50 m ruudulle ja 188502 kuviolle.

Zonation-analyysien lähtökohtana on ns. piirrekerrosten muodostaminen ja niille annettavien painotusten sekä osahyötyfunktioiden määrittely. Piirrekerroksella tarkoitetaan metsien tai muiden monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden rakennepiirteitä, joita kuvataan metsäsuunnitteluaineistoissa olevien tietojen avulla. Painotuksilla ja osahyötyfunktioilla määritellään puolestaan se, miten arvokkaita jonkin kohteen ominaisuustiedot ovat suhteessa muihin kohteisiin.

Kuviotietojen perusteella jokainen metsäkuvio arvotettiin puulajeittaisen puuston läpimitan ja maaperän mukaan arvokkaimmista vähiten arvokkaisiin. Analyyseihin sisällytettiin myös suokuvioiden tiedot, uhanalaiset lajien esiintymistiedot sekä elinympäristön sopivuutta kuvaavat mallit vanhojen metsien linnuille sekä kahdelle uhanalaiselle kämmekkäkasville, neidonkengälle ja tikankontille. Lisäksi kohteita painotettiin käänteisesti etäisyydellä suojelualueisiin sekä etäisyydellä samanlaisiin ja muihin metsiin. Säätämällä etäisyyksien painotusta pystytään vaikuttamaan siihen, miten kiinteitä ekologisia verkostoja parhaiksi arvioidut kohteet muodostavat. Tavoitteena oli, että lajien elinmahdollisuuksien ja levittäytymisen kannalta niiden tarvitsemien elinympäristöjen tuli olla tarpeeksi suuria ja sijaita niin lähellä toisiaan, että levittäytyminen kohteesta toiseen on mahdollista.

Zonation-analyyseissä hyödynnetään rasterilaskennan tehokkaita algoritmeja, joten laskentaa varten NATNET-hankealue jaettiin 50 x 50 metrin ruutuihin. Jokainen piirrekerros tehtiin omaksi rasterikerroksekseen ja kuvioittain johdetut piirrekerrosten arvot annettiin kullekin ruudulle. Analyysejä varten määriteltiin ja muodostettiin kaikkiaan neljäkymmentä piirrekerrosta.

Käytetyissä analyyseissä kunkin ruudun piirrekerrosten arvot summattiin ns. additive benefit function -menetelmän avulla. Lopputuloksena jokainen ruutu sai arvon välille 0–1. Jokaiselle NATNET-hankealueen noin 2,3 miljoonalle ruudulle laskettiin sen suojelupotentiaalia kuvaava arvo useilla eri painotuksilla. Tuloskarttoja arvioitiin hankkeen eri osapuolten kesken ja painotuksia muutettiin tarpeen mukaan. Analyysien ja arviointien lopputuloksena tuotettiin kolme ns. varianttia, joista ensimmäisessä analyysi tehtiin koko hankealueelle maanomistajasta riippumatta. Toisessa variantissa analyysit tehtiin vain yksityismaille. Kolmannessa variantissa hyödynnettiin professori Moilasen työryhmän kehittämää käytävätyökalua. Tuloskartoista johdettiin lopuksi tieto jokaiselle kuviolle kunkin variantin sille antamasta analyysiarvosta, ja kartat toimitettiin kullekin partnerille paikkatietomuotoisina.

Lisätietoja
  • Tutkija Ari Nikula, ari.nikula(a)metla.fi, p. 029 532 5568
  • ZONATION-ohjelmisto: Professori Atte Moilanen, Helsingin yliopisto, atte.moilanen(a)helsinki.fi, puh. 09 191 57753
  • NATNET-hanke: Projektipäällikkö Jouni Rauhala, Lapin ELY-keskus, jouni.rauhala(a)ely-keskus.fi, puh. 029 503 7502.


< Takaisin etusivulle
Kuvat: Metla/Erkki Oksanen, ellei toisin mainita